Asuntosijoittaminen on tunnetusti hyvin pitkän aikavälin toimintaa. Yhä useampi asuntosijoittaja pohtii kannattaako asuntosijoittamista tehdä yrityksen kautta vai omissa nimissä. Jos päätyy sijoittamaan yhtiön kautta, tulee pohdittavaksi ottaako lapset mukaan omistajaksi heti alussa, joskus myöhemmin vai ei missään vaiheessa.
Jos lapset ottaa mukaan, pitää miettiä mm. kuinka haluat toimittavan tilanteessa, jossa lapsi menee naimisiin, eroaa ja exä vie puolet sinulta peritystä omaisuudesta.
Mikä on verotehokkain keino siirtää omaisuutta lapsille? Paljonko heille haluaa antaa omaisuutta? Koska?
Entä mitä jos lapsi kasvaa vinoon saatuaan käsiinsä omaisuutta nuorella iällä? Vanhan sanonnan mukaan ensimmäinen polvi rakentaa omaisuutta, toinen kasvattaa sitä ja kolmas tuhlaa sen. Omiin lapsiin on helppo vaikuttaa, mutta kolmanteen tai neljänteen polveen jo paljon vaikeampi.
Kuinka toimia, jos varallisuuden haluaa oikeasti säilyvän sukupolvelta toiselle? Miljardiomaisuuskin kuihtuu kasaan, kun perillisten määrä kasvaa sukupolvi sukupolven jälkeen.
Paljon vaikeita kysymyksiä eikä varmoja vastauksia.
Strateginen varallisuussuunnittelu
Sukupolvien väliselle varallisuuden säilyttämiselle tärkeää on luoda varallisuussuunnitelma.
Varallisuussuunnitelma lähtee arvoista. Mitkä asiat ovat sinulle ja suvullesi tärkeitä? Mitä haluat saavuttaa varoillasi?
Yleisimpiä käyttökohteita ovat:
- Eläkepäivien turvaaminen
- Sukupolvien välisen varallisuuden kerryttäminen
- Omien kiinnostuksenkohteiden tukeminen, hyväntekeväisyys
- Keräily (esim. taide)
- Leveästi eläminen
Seuraavaksi on hyvä määrittää tavoitteet. Haluatko siirtää varallisuutta lapsille vai käyttää kaiken elinaikasi aikana?
Rahan tulee riittää vain oma elinaika
Mikäli rahojen tulee riittää vain yhden sukupolven ajan, voit olla paljon hövelimpi eikä tuottovaadekaan ole niin kova.
4 % säännön mukaan riittävä varallisuus taloudelliseen riippumattomuuteen on 25 kertaa vuosibudjetti. Eli jos tarvitset vuodessa rahaa elämiseen 35 000 euroa, riittää noin 875 000 euroa taloudelliseen riippumattomuuteen. Tällöin on hyvä todennäköisyys, että varallisuus riittää koko elämäsi ajan ja sitä luultavasti jää vähän ylikin.
Haasteena on osata ennustaa loppuelämän vuosikulutus. Toisaalta taas tämä laskelma ei odota, että enää ikinä tienaat mitään. Luultavasti kuitenkin tulet tekemään jotain, josta myös sinulle maksetaan.
Lisäksi voit säätää kulutusta salkun arvonkehityksen ja elinvuosiesi mukaan. ”Ideaalitilanteessa” viimeiset rahat käytettäisiin omiin hautajaisiin. Näin tarkka optimointi on toki vaikeaa, mutta lähelle voi päästä.
On myös hyvä miettiä, haluatko ylläpitää elintasoa vai vuosikulutusta. Jos tähtäät 35 000 €/v kulutukseen, laskee elintasosi inflaation tahdissa.
Jos taas haluat ylläpitää elintasoasi, voit laskea vuosikulutustarpeen nousevan noin 2 % per vuosi. Tämä tarkoittaa jo kymmenen vuoden jälkeen yli 42 000 euron vuosikulutusta.
Rahan tulee säilyä seuraaville sukupolville
Jos kuitenkin haluat siirtää varallisuutta lapsillesi, ei 4 % tuotto enää riitä. Jos siis haluat, että lapset saavat saman elintason pelkästään pääoman tuotosta. 875 000 euroa siirrettynä kahdelle lapselle mahdollistaakin enää 17 500 euron vuosikulutuksen. Pääoman tulisi tuottaa 8 %, jotta he voisivat nauttia samasta 35 000 € kulutuksesta.
Homma kaatuu mahdottomuuteen jo kolmannessa sukupolvessa. Jos elossa on yhtä aikaa lapsesi ja heidän neljä lastansa, tulee pääoman tuottaa 24 %, jotta kaikki saavat saman 35 000 euron vuositulon.
Ratkaisu tähän on siirtää varallisuutta lapsille jo heti syntymästä alkaen ja antaa korkoa korolle ilmiön tehdä työtä puolestasi.
350 €/kk sijoitettuna kustannustehokkaaseen indeksirahastoon 7 % tuotto-odotuksella tekee yhteensä 870 000 euroa kolmessakymmenessä vuodessa. Tällä mallilla saat siis lapsistasi taloudellisesti riippumattomia kolmekymppisinä.
Jos lapsesi tekevät saman omille lapsilleen, ei raha ikinä lopu kesken vaan jokainen sukupolvi huolehtii seuraavasta ilman kohtuutonta taakkaa. Ja luultavasti varallisuutta jää aina hieman yli edelliseltä sukupolvelta, jolloin suvun kokonaisvarallisuus kasvaa pikku hiljaa.
Tässä strategiassa on todella tärkeä huolehtia kuluista. Mikäli omaisuutta myydään ja ostetaan, tekee verottaja ikävän loven varallisuuteen.
Kannattaa siis sijoittaa pääoma omaisuuslajeihin, joiden päällä voitte istua kymmeniä vuosia. Indeksirahasto on tähän kenties paras työkalu, sillä sen kulut ovat todella matalat ja se korjaa itse itseään (huonot yhtiöt tippuvat indeksistä pois ennen kuin ehtivät mennä konkurssiin).
Family Office
Family Office tarkoittaa varakkaan suvun tapaa hallita varallisuuttaan. Kun varallisuus on kulkenut suvussa sukupolvesta toiseen, on tyypillistä, että varallisuutta hoitaa family office.
Family office on käytännössä suvun sisäinen varainhoitaja. FO:sta lienee yhtä monta versiota kuin sukujakin on, mutta tyypillisesti se työllistää yhdestä kymmeniin henkilöitä, samalla tavalla kuin varainhoitoyritys. Pienessä suvussa päätöksenteko voi olla yhden (vaihtuvan) henkilön harteilla. Isossa suvussa taas sukulaisten osaamista ja suhteita käytetään suvun yhteiseksi hyödyksi ja jokaisella on omat sovitut roolinsa.
Family office on myös mahdollista ulkoistaa. Tällöin kannattaa sopia tavoitteista, mittareista, palvelunsisällöstä ja riskinotosta. Toki nämä pitää sopia myös family officen sisällä.
Ulkoistamisessa kuitenkin helposti hukkuu suvun sisäinen synergia. Kun suku kasvaa ja jokainen suvun jäsen luo omia verkostojaan, perustaa yrityksiään ja kasvattaa osaamistaan, on yhteen hiileen puhaltamisen hyöty hurja.
Tätä kautta on mahdollista luoda alphaa eli markkinoita parempaa tuottoa. Jos tätä voidaan ylläpitää systemaattisesti vuodesta toiseen, kasvaa varallisuus huimaa tahtia korkoa korolle ilmiön kautta.
Family office kannattaa miettiä taloudellisena koneena eikä sihteeripalveluna. Tällöin fokus on oikeassa asiassa eli sukupolvien välisen varallisuuden hallinnoinnissa.
Family office itsessään voi olla melkoinen rahasyöppö, joten kovin pienillä pääomilla sellaista ei kannata perustaa. Pääomaa tulisi luultavasti olla yli 100 miljoonaa euroa, ennen kuin FO:n rakentaminen on mielekästä. Kannattaa siis miettiä haluaako FO:n perustaa vain siksi, että se kuulostaa hienolta. Tälläkin voi olla arvoa, mutta kulut ovat varmoja.
Suvun varallisuutta kannattaa alkuun hallinnoida kevyemmällä mallilla. Tärkeää kuitenkin on, että koko suku on yhtä mieltä toimintaperiaatteista ja pelisäännöistä. Tässä tulee varmasti haasteita ajan myötä, kun suku kasvaa ja siihen tulee ”ulkopuolisia” jäseniä avioliiton tai adoption kautta.
Kaikki eivät välttämättä allekirjoita samoja tavoitteita, jolloin sisäiselle (tai ulkoiselle) diplomaatille/neuvottelijalle on käyttöä. Eripurainen suku menettää varansa varmasti.
Nepotismi
Sukulaisten suosimisella on huono kaiku. Olen aina liputtanut meritokratian eli ansioiden ja suoritusten palkitsemista. Olisi vaikeaa laittaa Asuntopehtoorin toimitusjohtajaksi henkilö, jonka ainoa ansio on, että hän sukulainen (sori veli).
Sen sijaan, mikäli sukulaisella on näyttöjä kasvuyrityksen johtamisesta, on tilanne täysin eri. Hän saisi kuitenkin kilpailla ei-sukulaishakijoiden kanssa paikasta.
Voin vain kuvitella kuinka epämotivoivaa on olla töissä perheyhtiössä, jossa kaikki johtajan paikat menevät suvun vesoille osaamisesta huolimatta.
Nepotismilla on kuitenkin paikkansa. Pidän ihan järkevänä toimintana auttaa omia lapsiaan elämässä eteenpäin. Heille voi avata ovia, ohjata oikeaan suuntaan tai puhua järkeä päähän. Mutta heidän tulee laittaa itsensä likoon ja saada tuloksia aikaan.
Monet vanhan polven yrittäjät näyttävätkin petaavan paikkaa lapselle yrityksen johdossa, mikäli lapsi on osoittanut olevansa paikkansa arvoinen tekemällä uraa suvun yritysten ulkopuolella.
Varakkaiden sukujen lapsilla luultavasti onkin aika kovat paineet osoittaa olevansa itsekin arvokkaita eivätkä vain kultalusikka suussa syntyneitä.
Suku voi toimia turvaverkkona, mutta toisaalta tämä voi johtaa lapsen liialliseen riskinottoon, koska ei voi kuitenkaan epäonnistua täysin. Kultainen keskitie onkin hyödyntää suvun riskinkantokykyä ja kannustaa kohtuulliseen riskinottoon.
Vaikea kysymys on, että kuinka lapsia tulee kohdella? Onko ok antaa yhdelle enemmän rahaa tai tukea kuin toiselle? Mietin itse tätä niin, että antaisin lapsille erilaista tukea riippuen heidän kiinnostuksensa kohteista. Yhtä saattaa kiinnostaa yrittäjyys, toista oman uran tekeminen ja kolmatta itsensä toteuttaminen. Kaikki tarvitsevat erilaista ja eri verran tukea.
Lapset eivät näe koko kuvaa, joten on vanhempien asia päättää minkä verran kutakin lasta on hyvä tukea. Tavoitteena kuitenkin on, että jokainen lapsi pääsee kukoistamaan omalla tavallaan. Reiluus ei välttämättä tarkoita tasapuolisuutta.
Sukupolvien välinen varallisuus
Sukupolvien välisen varallisuuden ei tarvitse hukkua kolmannen polven toimesta. Tämä edellyttää yllä mainittua lasten tukemista mutta myös vahvaa talous- ja arvokasvattamista.
Kenties tärkein konsepti on omaksua periaate varallisuuden hallinnoinnista, ei omistamisesta.
Jokaisen sukupolven tehtävä vuorollaan on hoitaa varallisuutta. Vaikka lakiteknisesti varallisuus on aina tiettyjen henkilöiden omistamaa, suvussa ajatellaan varojen olevan vain lainassa tulevilta sukupolvilta.
Kukin polvi siis hoitaa varallisuutta vuorollaan ja jättää sen seuraavalle polvelle isompana kuin mitä itse aikanaan sai.
En näkisi järkeväksi ottaa tästä valtavia paineita tai isoa riskinottoa. Jokainen sukupolvi ei voi olla yhtä lahjakas varallisuuden kasvattamisessa, mutta on tärkeää, ettei varallisuutta hävitetä.
Puolustuspeli on siis vanhimman sukupolven tehtävä. Nuoret voivat ottaa riskiä, mutta ei koko pääomalla. Mikäli varallisuutta onnistuttaisiin hukkaamaan, on valtava työ saada se kerättyä uudestaan. Korkoa korolle -ilmiön ei pidä antaa katketa.
Jos suvussa saadaan kulkemaan yrittäjämäinen varallisuuden kasvattamisen asenne ja siirtämään tämä asenne polvelta toiselle, ovat asiat erittäin hyvässä mallissa.
Kirjoituksen inspiraationa toimivat mahtavat asiakkaani ja Stuart E. Lucasin kirja Wealth, Grow It, Protect It, Spend It, and Share It.
