Kommentoin Hesarin haastattelussa taloyhtiön hallitustyöskentelyä asuntosijoittajan näkökulmasta. Tai että mitä lisäarvoa asuntosijoittaja voi tuoda hallitukselle ja taloyhtiölle.
Sanomani jutussa on, että asuntosijoittajat ovat arvokkaita taloyhtiölle. Asuntosijoittaja tuo lisäarvoa kokemuksensa ja verkostojen kautta. Asuntosijoittaja on monesti osakkaana useammassa kuin yhdessä taloyhtiössä, jolloin hänelle kertyy kokemusta enemmän kuin vain yhden talon asukasosakkaalle.
Esimerkiksi kun yksi taloyhtiö tekee putkiremontin, voi siitä jäädä käteen hyviä käytäntöjä, kuten mitä konsulttia kannattaa käyttää, minkälaista lisäarvoa konsultti voi tuoda tai minkälaista sopimusta ja hinnoittelumallia hänen kanssa kannattaa käyttää. Tai minkälaisia teknisiä vaihtoehtoja putkiremontille on, mitkä seikat (esim. yleinen taloudellinen tilanne, vuodenaika ym. makrotekijät) vaikuttavat remontin hinnoitteluun.
Kymmenisen vuotta sitten autoin rivitaloyhtiön hallitusta kilpailuttamaan katto- ja julkisivuremonttia. He olivat jo hyväksymässä tarjousta, kun parilla pienellä muutoksella saimme urakkahinnasta pois 20 000 euroa laatutason muuttumatta.
Monesti sijoittaja on myös valveutunut rahoituksen suhteen ja voi auttaa isännöitsijää kilpailuttamaan taloyhtiölainan. Miljoonan euron lainassa jokainen 0,1 prosenttiyksikön alennus marginaaliin tarkoittaa 1000 euron vuosisäästöä.
Hesarin jutussa toimitus oli nostanut esiin heittoni, että ”Mummoja kiinnostavat vain puskat pihalla. Kun puhutaan putkiremontista, kukaan ei sano mitään.” Jos unohdetaan se, että en ole median kanssa kuin kala vedessä, tämä ei ollut sanomani pointti, vaikka ymmärrettävästi se kerää klikkejä.
On aivan mahdollista, että fiksu hallitus tai yhtiökokous saa kerättyä putkiremontissa 100 000 euron säästön taloyhtiölle.
Tällöin voidaan helposti käyttää vaikkapa 10 000 euroa enemmän istutuksiin.
Tätä yritin epäonnisesti sanoa Hesarinkin jutussa. Että on yhtiön etu keskittyä isoihin asioihin. Tällöin rahaa ja aikaa jää myös pienempiin asioihin.
On luonnollisesti ymmärrettävää, että ihminen keskittyy itselle tärkeisiin asioihin. Kun puhutaan miljoonista ja vaikeista teknisistä asioista, on ymmärrettävää, että siihen ei ole paljon sanottavaa. Mutta kun puhutaan tuijista ja kuusista, sanainen arkku aukeaa.
Taloyhtiön etu onkin kuunnella jokaisen mielipidettä varsinkin silloin kun puhujalla on asiantuntemusta aiheesta. Minulta ei kannata tuijista tai kuusista kysyä, kun en edes tiedä kumpi on kumpi.
Sen sijaan tiedän jotain taloyhtiön arvon kasvattamisesta ja sen rahoittamisesta.
Mitä tulee hallituksen ”optimaaliseen” kokoonpanoon, näkisin, että ainakin jonkinlainen parannus saavutetaan sillä, kun hallituksessa on yksi asukas, yksi sijoittaja ja yksi jonkin alan asiantuntija.
Ja pahoittelut vielä mummoille (sekä papoille), en vihaa teitä. Teette arvokasta työtä myös yhtiökokouksissa.
