Kun 2005 ostin ensimmäisen sijoitusasuntoni, ajattelin, että vuokralaista tulee kohdella asiakkaana. Perustin tämän ajatukseen, että vuokralaisen yhteiskunnallinen asema tulee olla sama kuin omistusasujankin. Eli, että ketään ei pidä katsoa alaspäin vain siksi, että hän asuu vuokralla.
Tuolloin tämä näkökulma oli selkeä kilpailuetu vuokramarkkinoilla. Yhteiskunta on kuitenkin kehittynyt, ja nykyään vuokralla asuminen on täysin normaali ja hyväksytty asumismuoto.
Ajatus vuokralaisen heikommasta yhteiskunnallisesta asemasta juontaa juurensa kaupungistumisen aikaan, jolloin ihmiset muuttivat maaseudulta kaupunkeihin työn perässä. Kaupungeissa ei ollut tarjolla kohtuuhintaisia omistusasuntoja matalatuloisille muuttajille, mikä pakotti heidät vuokralle.
Sama tilanne on muuten nykyäänkin. Kohtuuhintaisia asuntoja peräänkuulutetaan yhä, koska niitä ei voi ikinä olla tarpeeksi. Kun asunto on kohtuuhintainen, eli alle markkinahintainen, on sille loputtomasti kysyntää.
Kaupunkeihin muutettaessa vuokralla asuminen nähtiin usein väliaikaisena ratkaisuna tai jopa välttämättömänä pahana. Omistusasumista pidettiin ”kunnollisen kansalaisen” identiteetin osana ja tavoiteltavana normina.
Näistä syistä johtuen vuokralaisia katsottiin alaspäin, puhuttiin hyyryläisistä.
Hyyryläinen on vielä vanhempi sana. Esim. talonpoika saattoi ottaa hyyryläisen pirttinsä peräkammariin. Hyyryläinen maksoi vuokraa oikeudesta asua talossa, mutta ei varsinaisesti ollut osa talon yhteisöä, vaan ulkopuolinen maksava asukas.
Myöhemmin sana hyyryläinen muuttui ivalliseksi sanaksi kuvaamaan vuokralaista. Nykyään tätä sanaa ei käytännössä enää käytetä, vaan puhutaan vain vuokralaisesta.
Nykyään vuokralaisuus ei enää tarkoita huono-osaisuutta, pienempää tulotasoa tai heikompaa yhteiskunnallista asemaa. Monet hyvätuloisetkin valitsevat vuokra-asumisen esimerkiksi, koska se on taloudellisesti kannattavampaa, tai tulevien elämänmuutosten vuoksi kaivataan joustoa asumiselta.
Pikakelaus nykypäivään, ja ollaan tilanteessa, jossa vuokralaisen asemaa on korotettu entisestään. Tämä on sinällään ihan ok.
Mutta välillä mietin, meneekö joillain vuokranantajilla asiakaspalvelu vähän yli. Esim. kun vuokralaista puhutellaan asiakkaana.
En ole ihan varma onko tämä hyvä vai huono asia. Jollekin vuokralaiselle voi olla kiusallista jos häntä puhutellaan asiakkaana. ”Onko tämä liiketoimintaa? Minä vain haluan asua täällä rauhassa, enkä olla osa bisnestä.”
Totta kai joku vuokralainen voi arvostaa tätä (ja alkaa sitten asiakkaana vaatia kaikenlaista extraa).
Vuokranantajapolkuni alkuvuosina yritin palvella vuokralaisia mahdollisimman hyvin. Yhtenä jouluna ajoin ympäri Pirkanmaata toimittamassa suklaalevyjä vuokralaisille, toivoen että he ovat kotona.
Seuraavana jouluna päätin antaa kaikille viinipullon, mikä ei ollut kovin hyvä idea kun kävi ilmi, että yksi vuokralainen oli toipuva alkoholisti.
Vuokralaiset kyllä kiittivät kohteliaasti lahjoista, mutta kyllä siitä jäi aika vahva tunne, että ei suklaalevyllä ollut merkitystä loppujen lopuksi.
Vuokralainen kuitenkin muutti pois kun hänen elämäntilanne muuttui.
Toki voi olla, että vuokrasuhde itsessään sujui hieman paremmin kun vuokralainen tunsi olevansa jotain ”velkaa” minulle lahjan ansiosta (reciprocity principle).
Mutta kokemukseni mukaan vuokrasuhde sujuu mainiosti myös pelkästään sillä, että vuokralaista palvellaan asiallisesti. Jos asunnossa on vikaa, se korjataan ripeästi. Jos vuokralainen kysyy jotain, hänelle vastataan nopeasti.
Tämän vuoksi onkin tullut vähän tunne, että ns. hyvä vuokranantajuus on toisinaan hyvesignalointia. Eli vuokranantaja haluaa ostaa itselleen hyvän mielen (missä ei sinällään ole mitään pahaa).
Mutta jos tätä hyvää vuokranantajuutta mainostetaan aktiivisesti ulospäin, saatetaan liukua hyvesignaloinnin puolelle. Eli signaloidaan, että ollaan parempia kuin oikeasti ollaan.
Mikäli olet hyvä vuokranantaja, voit olla sitä tiedottamatta sitä muille, ja vain olla. Vai tullaanko tässä turhaan suomalaiseen vaatimattomuuteen? Kenties.
Kyllä meillä Asuntopehtoorilla on oikein tyytyväiset vuokralaiset, vaikka emme lähetä heille suklaalevyjä jouluna.
Vuokralaisemme saavat sitä mitä he vuokrasuhteelta toivovat: heille sopivan asunnon, ripeän ja asiallisen palvelun, ja sen jälkeen rauhan asua kodissaan. Tämä tasapaino käytännöllisyyden ja välittämisen välillä on juuri sitä, mikä Huolenpitopalvelumme ydintarkoitus on.
Tämä jos jokin on kilpailuetu. Tämän vuoksi vuokralaisemme asuvat pidempään kuin normaalisti, vaikka toki meiltäkin muutetaan pois kun elämäntilanne muuttuu.
On syytä huomioida, että liian palveleva tai tunkeileva vuokranantaja voidaan kokea häiritsevänä, mikä saattaa jopa työntää vuokralaista etsimään toista asuntoa. Vuokra-asunto on vuokralaisen koti, ja kotirauha on monelle tärkeä arvo.
Vuokranantajuuteen ei ole olemassa yleispätevää ohjetta, se mikä toimii yhdellä vuokranantajalla ei välttämättä toimi toiselle. Mutta kannustan pohtimaan toimintansa motiiveja: tekeekö asian sen takia, että siitä on iloa vuokrasuhteen osapuolille?
Vai tekeekö sen siksi, että näin ”kuuluu” tehdä?
Parhaimmillaan vuokrasuhde on molempia osapuolia kunnioittava sopimussuhde, jossa sekä vuokralainen että vuokranantaja saavat tarvitsemansa – vuokralainen toimivan asunnon ja vuokranantaja vakaan tuoton sijoitukselleen.
