Vakuutukset ovat monelle intuitiivisesti vaikea asia. Siis se, että kuinka laajasti kannattaa vakuuttaa, vai kannattaako lainkaan.
Ja alkuun huomio, että en toimi vakuutusalalla, joten tekstissä on voi olla virheitä, mutta logiikka toivottavasti on oikein.
Pohjimmiltaan vakuutuksissa on kyse riskin siirtämistä toiselle osapuolelle maksua vastaan. Se kumpi kantaa riskiä vahingon sattumisesta, saa vastineeksi rahaa. Otetaan esimerkiksi kotivakuutus.
Kotivakuutus kattaa tyypillisesti kotona tai kodille tapahtuvat vahingot. Jos kissa kaataa telkkarin, korvaa kotivakuutus sen. Jos salama iskee ja talo palaa, korvaa kotivakuutus.
Jos et ota kotivakuutusta lainkaan, kannat kaiken riskin itse. Jos telkkari hajoaa, joudut ostamaan uuden omilla rahoillasi. Tai jos talo palaa, joudut ostaman uuden omilla rahoillasi.
Kannattaa siis miettiä mitä riskiä voi kantaa ja mitä ei. Itse olen todennut, että en voi kantaa riskiä kotini menettämisestä. Mutta voin hyvin kantaa riskin telkkarin hajoamisesta.
Vakuutusmaksu on sitä alempi mitä pienempi riski vakuutusyhtiöllä on joutua maksumieheksi. Kodin tuhoutuminen on hyvin epätodennäköistä mutta kodinkoneita hajoaa jatkuvasti. Tämän vuoksi vakuutuksissa on omavastuu, joka on terminä kuvaava. Vakuutettavalla pitää olla joku vastuu ettei hän kohtele omaisuuttaan holtittomasti luottaen, että vakuutusyhtiö maksaa aina.
Jos omavastuu on 500 euroa ja kännykkäsi arvo on alle 500 euroa, ei vakuutus korvaa mitään. Tai jos sen arvo on 550 euroa, olisi korvaus 50 euroa. Kuinka moni jaksaa tapella vakuutusyhtiön kanssa muutaman kympin korvauksesta?
Lisäksi vakuutetuilla tavaroilla on ikävähennys, joka on korkeampi elektronisille laitteille. Uusi 1000 euron kännykkä on parin vuoden päästä vakuutusyhtiön mielestä kenties enää 500 euron arvoinen ja koska omavastuu on 500 euroa, ei vakuutusyhtiö taaskaan korvaa mitään.
Ikävähennykseen et voi vaikuttaa, mutta omavastuuseen voit. Mitä korkeampi omavastuu, sitä vähemmän vakuutusyhtiö joutuu maksamaan vahingon sattuessa, ja siten vakuutuksen hinta on alempi koska vakuutusyhtiön riski on vähäisempi. Jos et halua irtisanoa jotain vakuutusta, nosta ainakin sen omavastuuta, säästät vakuutusmaksuissa nopeasti sen, mitä häviäisit korvaustilanteessa.
Tämän vuoksi tyypillisesti kannattaa laittaa kotivakuutuksen omavastuu niin korkeaksi kuin mahdollista. Tällöin se ei korvaa käytännössä mitään irtaimistoasi tai tavaroita, mutta kuten yllä olevasta esimerkistä nähtiin, ei se olisi korvannut muutenkaan. Mutta jos koko talo tuhoutuu, saat uuden talon vähennettynä omavastuulla.
Ei kuitenkaan ole isoa merkitystä korvaako vakuutus 300 000 euroa vai 298 000 euroa, kunhan se korvaa. Ja todennäköisesti säästät tuon pari tonnia moneen kertaan alempina vakuutusmaksuina.
Kannattaa siis päästää irti ajattelumallista, että kaikki pitää olla vakuutettu täysin. Ei pidä.
Ja koska ihmiset ovat niin huonoja arvioimaan riskien todennäköisyyksiä, on helpompi vain vakuuttaa kaikki. Tämän vuoksi lentoyhtiöt myyvät ties mitä peruutusturvia matkalipuille, koska ne ovat myyjälle kannattavia.
Käytännössä kuluttajan onkin mahdotonta arvioida todennäköisyyttä, että talo palaisi tai että uusi kännykkä hajoaisi. Vakuutusyhtiöllä on tästä paljon dataa, joten he osaavat hinnoitella nämä oikein. Hinnoitteluvirheitä voi sattua uusissa tai eksoottisissa vakuutuksissa. Mutta kuten urakoissa, kun myyjällä on epävarmuutta riskistään, laitetaan hintaan riskilisää.
Psykologiallakin on iso vaikutus. Kun pariskunta saa esikoisen, jyllää tunteet ja hormonit. Tällöin kun vakuutusyhtiö tarjoaa vakuutusta sen varalle, että synnytyksessä tulee komplikaatioita tai vauva sairastelee, on vaikea kieltäytyä. Voi olla perusteltua pitää vakuutus synnytyksen yli ja muutama kuukausi sen jälkeen. Mutta jos vauva on kaikin puolin terve, ei vakuutuksessa enää ole mieltä. Ja huom. tämä Suomen terveydenhuollon kontekstissa. Muissa maissa tilanne on eri.
Elämä on hyvin kallista sille, joka ei halua kantaa itse yhtään riskiä. Tällöin hän ottaa kaikki vakuutukset mitä vakuutusmyyjä keksii myymään ja pienillä omavastuilla. Tämän vuoksi rikkaat eivät vakuuta juuri mitään, koska heillä on varaa korvata kaikki itse. Ja tämänkin vuoksi heidän varallisuus kasvaa vakuutettua nopeammin, koska vakuutusmaksut tulee sijoitettua omaan, eikä vakuutusyhtiön taseeseen.
Eli pähkinänkuoressa, vakuuta vain sellaiset asiat, joiden korvaaminen vaatisi paljon rahaa. Talo kannattaa vakuuttaa aina, auto ja venekin kenties, mutta irtaimistoa luultavasti ei. Älä keskity pienten eurojen vahinkoihin. Jos pitää sanoa joku raja, niin vakuuta vain asiat, joiden korvaaminen maksaa yli 10 000 euroa.
Äläkä mieti vakuutusmyyjien lempilausetta ”mitä jos?” Tämän psykologian mukaan on jopa nimetty vakuutusyhtiö. Vahinkoja sattuu aina, mutta sellaista elämä on. Riskiä on pakko ottaa, tai muuten elämä tulee kovin kalliiksi (ja tylsäksi).
