Olen taitava optimoimaan asioita. Testasin kymmenisen vuotta sitten kuinka pienellä ruokabudjetillä perheemme voi elää. Muistaakseni se oli noin 150 euroa. Helppo homma kun tekee paljon itse eikä osta puolivalmisteita.
Se oli jopa ihan kivaa, mutta ei silloin kyllä paljon muuta voinut tehdä, esim. rakennettu yritystä tai analysoitu ostettavia asuntoja. Vaihtoehtoiskustannus oli valtava.
Sittemmin olen optimoinut isompia asioita. Yrittämisessä ja sijoittamisessa tärkein mittarini on Return on Brain Damage. Tämä epätieteellinen mittari kertoo minkälaisen tuoton saan tehdessä epäkiinnostavia asioita.
Jos taas asia kiinnostaa minua, on tuotto toisarvoista koska tekisin sen joka tapauksessa; se on kivaa.
Mitä enemmän tililläni on saldoa, sitä isompia asioita olen optimoinut. Mutta silti sisäistä optimaattoriani toisinaan harmittaa kun näkee epätehokkuutta, jonka olisi itse voinut helposti korjata. Tätä onkin pitänyt opetella, että voin antaa pienten tehottomuuksien olla puuttumatta niihin.
Silti, jos yhä kävisin ruokakaupassa, voisi olla vaikeaa olla ostamasta sitä -30 % jauhelihaa…
Kun keskustelen itseäni varakkaampien asiakkaiteni kanssa, huomaan heidän olevan sitä suurpiirteisempiä mitä varakkaampia ovat. Muutama poikkeus toki mahtuu mukaan ja uskon heidän saavan jotain outoja kicksejä mikromanageroinnista tai sitten on vain vaikea päästää irti siitä, mitä on tehnyt kymmeniä vuosia.
Suurpiirteinen ei mielestäni tarkoita sitä, että ei välitä pienistä asioista koska olisi ylimielinen tai paremmuuden tuntoinen, vaan koska isommat asiat ovat kiinnostavampia kohteita huomiolle.
Nykyään olenkin menossa kovaa vauhtia suurpiirteisyyden suuntaan. En esimerkiksi ole enää pariin vuoteen välittänyt kenelle asuntoni vuokrataan vaan luotan välittäjiini. Silti he tunnollisesti kysyvät minulta voidaanko tälle tai tälle vuokralaiselle tarjota asuntoani, koska näin he toimivat muidenkin asiakkaiden kohdalla. Mutta itse luotan heidän ammattitaitoon täysin ja käytän aikani isompiin asioihin kuin vuokralaisen taustojen läpikäymiseen toiseen kertaan. Välittäjä on ne käynyt jo kerran.
Ja isossa kuvassa sillä ei enää oikeastaan enää ole niin väliä kelle asunto vuokrataan. Tarkoitan, vuokraustoiminta on asuntosijoittaminen aivan ytimessä ja se on pakko tehdä hyvin. Mutta koska tiedän välittäjieni olevan alansa huippuja, ei minun maksa enää vaivaa tehdä laadunvalvontaa heidän työn osalta. Joskus harvoin saattaa mennä plörinäksi, jolloin häviän vaikkapa puolen kuun vuokran, mutta toisaalta olen säästänyt kymmeniä tunteja omaa aikaani. Ja lisäksi helpottaahan tämä välittäjän työtäkin kun asiakas on helppo.
Mitä ei tehdä?
Pyrin siis aktiivisesti poistamaan tai delegoimaan elämästäni ne asiat, joissa en ole hyvä, jotka eivät ole aikani arvoista tai joiden hoitamisesta en pidä.
Yksi esimerkki on verojen optimointi. Tiedän, että asettamalla ansiotuloprosentin sopivasti, saisin verottajalta ilmaista lainaa. Mutta mitä sitten? En jaksa edes googlata ”lainan” määrää, mutta oletan sen olevan joitain tonneja. Oletetaan että saisin vaikka viidentonnin ilmaisen lainan. Jos saan tälle rahalle 4 % tuoton, tarkoittaa se euroissa 200 euroa. Tai vaihtoehtoisesti voisin yrittää laskea veroni niin tarkkaan, että en saa enkä anna lainaa eli kerrasta oikein.
Näiden toteuttaminen vaatii selvitystyötä, verokortin päivittämistä, tilaamista ja toimittamista palkanlaskentaan sekä pitää muista, että verojen maksuhetkellä pitää tuo viisitonnia löytyä jostain.
Tällainen säätö on lähinnä ärsyttävää enkä halua tehdä sitä. Eli maksan mielenrauhasta 200 euroa.
Voisin toki opiskella sen kerran ja tulla siinä ekspertiksi, jolloin se olisi pienempi työ tehdä joka vuosi. Mutta yhtään kiinnostavammaksi se ei silti muutu. Ja olen mieluummin muiden asioiden asiantuntija kuin ansiotuloverojen optimoinnin.
Edellä mainittujen askarien sijaan voin lukea hyvää kirjaa, viedä vaimon casinolle tai rakentaa lumilinnaa lasten kanssa. Näiden askarien jälkeen olen energisempi ja on virtaa esimerkiksi kirjoittaa tämä blogi, jonka kenties lukee yksi uusi ihminen, joka päätyy kokeilemaan Huolenpitopalveluamme.
Toinen esimerkki on asuntosijoittamisen tai yrittäjyyden loputon opiskelu. Osta vain se keskinkertainen asunto ja aloita sijoittaminen. Tekeminen on paljon arvokkaampaa kuin runsas opiskelu. Tekemisen ja opiskelun suhteelle on sweet spot eli ei liikaa toista, mutta se sweet spot on kyllä reilusti tekemisen puolella. Enemmän tekemistä, vähemmän opiskelua.
Ylipäätään monimutkaisten himmelien rakentaminen ei kannata. Se vaatii aikaa ja vaivaa suhteettoman paljon. Esimerkiksi yrityssuunnittelu ei ehkä maksa vaivaa. Perusta vaan se osakeyhtiö ja selvitä lasten verotusta myöhemmin, kunhan saat bisneksen pyörimään.
Mitä enemmän joudut käyttämään ulkopuolisia asiantuntijoita, sitä suurempi riski, että jokin liikkuva osa ei toimikaan kuten ajattelit ja homma kosahtaa, jolloin tekemäsi/ostamasi työn arvo on negatiivinen. Etkä edes voi tietää, mitä sinä tai läheisesi arvostatte kymmenien vuosien päästä. Iloinen veronmaksaja on stressittömämpi ja tuottavampi.
Kannattaako lasku maksaa heti vai vasta eräpäivänä? Jep, eräpäivänä maksaessa saat korkotuoton itsellesi ja voit sijoittaa pääoman sillä välin. Uudiskohteen varainsiirtoveron voi maksaa heti kaupanteossa tai 2 kuukautta kohteen valmistumisen jälkeen. Sekin on tonnien ilmainen laina, jota en ota vaan maksan veron heti koska en halua kuormittaa itseäni muistettavilla asioilla.
Mihin keskittyä?
Nykyään käyn itseni kanssa keskustelua siitä, kumpaan kannattaa keskittyä, yrittäjyyteen vai asuntosijoittamiseen?
Molemmat ovat mukavaa tekemistä, varsin kannattavia ja ne haastavat älyllisesti.
Yrittämisessä kiehtoo kannattavan koneen rakentaminen. Löytää oikeat ihmiset ja motivoida heidät tekemään fiksuja asioita, kehittämään ja kehittymään. Tämä on tuhat kertaa vaikeampaa kuin löytää hyvä sijoitusasunto.
Asuntosijoittamisessa taas palkitsee hyvän diilin rakentaminen ja valmiin talon näkeminen.
Tällä hetkellä kuvioni toimii siten, että yritystoiminta tekee jonkinmoista tulosta ja näitä kassavirtoja voin sijoittaa asuntoihin ja niitä vasten pankki antaa lainaa.
Mutta asuntojen hoitaminen ei ole ikinä täysin passiivista, ja asuntosijoitusyhtiön hoitaminen vielä vähemmän passiivista. Tämän vuoksi en enää voi ostaa yksittäisiä asuntoja, koska niistä saatu lisäarvo ei ole riittävää.
Jos tavoitteeni on ostaa 50 asuntoa vuodessa, ei yhden 15 % alle markkinahintaisen asunnon ostaminen liikuta neulaa. Yhä pitäisi ostaa 49 asuntoa. Sen sijaan jos voin ostaa 50 asuntoa 10 % alennuksella, saan koko pääomani kerralla hyötykäyttöön ja minulle jää runsaasti aikaa alkaa rakentaa seuraavaa diiliä tai kehittää Asuntopehtoorin isännöintiä ja välitysliiketoimintaa, mikä taas vuorostaan ruokkii asuntosijoittamista jollain aikajänteellä.
Tässä on muuten hyvä esimerkki miksi niitä alle markkinahintaisia asuntoja löytyy aina vain. Ostajien määrä ei kasva tasaisesti vaan uusia tulee vanhojen tilalle. Itse kyttäsin niitä vielä jokunen vuosi sitten, mutta nykyään jätän ne suosiolla muille. Välillä niitä tulee vastaan ja vinkkailen niitä sitten asiakkailleni tai erinäisissä Whatsapp-ryhmissä.
Ymmärrän siis hyvin, miksi yrittäjät eivät keskimäärin halua sijoittaa asuntoihin. Niistä saatava tuotto siihen yhdistettyyn vaivaan ei ole tarpeeksi verrattuna tuottoon, jonka saa yritystoiminnan kehittämisestä. Tätä ongelmaa yritän helpottaa Huolenpitopalvelullamme, eli voit sijoittaa suoraan asuntoihin ja me hoidamme kaiken sälän.
Ylipäätään kannattaa keskittyä kasvattamaan tuloja. Siinä ei tule katto vastaan. Abundance mindset. Kulujen minimointi lähinnä kurjistaa ja pakottaa sinut ajattelemaan pienesti. Scarcity mindset.
Return on Brain Damage kuvaa hyvin ajatteluani. Turha säätö pois ja fokus suurimman mahdollisen lisäarvon luomiseen tai oman energian säilyttämiseen ja palauttamiseen.
